Nykypäivänä on hyvin tavallista, että henkilötietojamme on löydettävissä erilaisilta Internetin verkkoalustoilta. Esimerkiksi Googlaamalla oman nimensä saattaa yllättyä siitä, mitä tietoa meistä voi olla julkisesti kaikkien saatavilla. EU-tuomioistuimen tuomioissa C-131/12 ja C-136/17 on todettu, että ’’internet-hakukoneiden yhteydessä suoritettu henkilötietojen käsittely silloin, kun haku tehdään rekisteröidyn nimellä, voi merkittävästi vaikuttaa rekisteröidyn yksityisyydensuojaoikeuksiin’’.
Itsestään löytyviä henkilötietoja on kuitenkin mahdollista poistaa esimerkiksi Googlen hakupalvelusta, mutta se ei aina ole kovin yksinkertainen toimenpide. Rekisteröidyn tulee ensin tehdä yksilöity poistopyyntö henkilötietojen poistamiseksi rekisterinpitäjän tarjoamalla lomakkeella, jonka jälkeen rekisterinpitäjä arvioi pyynnön yksilökohtaisesti. Poistopyyntöä arvioidessa katsotaan sisältävätkö hakutulokset esimerkiksi vanhentuneita tai virheellisiä tietoja henkilön yksityiselämästä. Myös tietojen lainvastainen käsittely on peruste tietojen poistamiselle. Tämän jälkeen rekisterinpitäjä suorittaa intressipunninnan, jossa vastakkain ovat rekisteröidyn oikeus yksityisyyteen ja suuren yleisön intressi tiedonsaantiin. Punnittavana on toisin sanoen yksilön oikeus tietojensa hallintaan sekä hakukoneen yleiseen oikeuteen hankkia ja jakaa tietoja. Yleisen edun toteutumiselle on usein jokin yhteiskunnallisesti merkittävä peruste, kuten henkilön julkinen tai julkisen kaltainen asema, jolloin rekisteröidyn oikeus yksityisyyteen syrjäytyy.
Julkisen aseman saaminen rikollisen teon tekemisen seurauksena muodostaa yhden vaikeista kysymyksistä henkilötietojen poistamiseen ja yksityisyydensuojaan liittyen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa Sidabras and Dziautas v. Lithuania, 2004 katsottiin, että ”yksityiselämän kunnioitusta turvaava EIS 8 artikla ei suojaa sellaiselta maineen menettämiseltä, joka on ennakoitava seuraus henkilön omista toimista, kuten rikoksen tekemisestä”. Suomessa yksityishenkilöt eivät kuitenkaan yleisesti ottaen pääse suoraan käsiksi rikosrekisteritietoihin ilman erityistä syytä tai lainsäädännön antamaa oikeutta, jolloin rikokseen syyllistyneenkin yksityisyys on suhteellisen hyvin suojattu. Siten rikoksentekijä ei suoraan tekonsa johdosta saa julkista asemaa. Tässä täytyy tietenkin huomioida rikoksen vakavuus. Joissain valtioissa rikoksentekijän julkinen asema kuitenkin korostuu siten, että rikoksesta tuomitun tuomioasiakirjat ovat rekisteröidyn nimellä kenen tahansa haettavissa internetin hakupalvelua käyttämällä. Kyseinen toimintamalli ei kuulu nykyiseen eurooppalaiseen, yksilön oikeuksia korostavaan oikeuskulttuuriin, sillä yleisen edun toteutuminen olisi myös mahdollista saavuttaa rikkomatta yksilön oikeuksia siten, ettei esimerkiksi tuomioistuinten ratkaisuihin sisällytettäisi henkilönimiä, jolloin yleinen tiedonsaanti toteutuisi kajoamatta liiallisesti yksilön yksityisyydensuojaan.
Tietosuojavaltuutettu on antamassaan selvityksessä drno 3048/41/2015 linjannut, että ’’työntekijän rikosrekisteritietoja, rikosta ja tuomiota koskevia tietoja voidaan arkaluontoisina henkilötietoina käsitellä ainoastaan siten kuin laissa on asiassa nimenomaisesti säädetty’’. Rikosrekisteritietojen käsittely edellyttää aina laissa säädettyä erityistä syytä, jolloin laki antaa rikokseen syyllistyneelle henkilölle turvaa rikosrekisteritietojen käsittelyssä siten, ettei ulkopuolinen pääse tietoihin käsiksi ilman rekisteröidyn suostumusta. Rikoksesta tuomitun henkilötietojen käsittelyä ei edes työnantajan toimesta sallita kuin tietyissä lain edellyttämissä tilanteissa. Siten voisi tulkita, että julkisesti internetissä saatavilla olevan tuomioasiakirjan ylläpitäminen henkilötiedoilla vastaisi arkaluontoisten henkilötietojen käsittelyä, jolloin tuomioasiakirjojen ylläpitämistä ei voisi katsoa asianmukaiseksi henkilön yksityisyydensuojaoikeuksien kannalta. Henkilötietojen ylläpitäminen verkkosivustolla ei siten noudattaisi julkisuuslain ja tietosuojalain vaatimuksia. Tästä huolimatta rekisterinpitäjät eivät aina suostu painavinkaan perustein poistamaan pyydettyjä henkilötietoja hakukoneiden palveluista. Tämän seurauksena osan rikokseen syyllistyneiden henkilötiedoista on edelleen vapaasti saatavilla verkossa, kun toisaalta rikoksentekijöiden henkilötiedot esim. rikosrekisterin osalta suojataan lailla. Erilaiset käytännöt Euroopassa voivat siten asettaa ihmiset hyvinkin eriarvoiseen asemaan henkilötietojensa hallintaa koskien.
Tilanteessa, jossa rekisterinpitäjä kieltäytyy henkilötietoja koskevasta poistopyynnöstä eikä kieltäytymiselle ole asianmukaisia perusteita, on mahdollista ottaa yhteyttä tietosuojavaltuutettuun. Tietosuojavaltuutettu voi joissakin tapauksissa määrätä rekisterinpitäjää toteuttamaan pyynnön. Tietosuojavaltuutetun kieltäytyessä velvoittamasta rekisterinpitäjää poistamasta henkilötietoja, on päätöksestä vielä mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen.
OTM Iina-Mari Laine