KKO 2024:24 antaa kaivattuja työkaluja kokonaisharkinnalle, jota työnantajan on suoritettava harkitessaan irtisanomisia. Irtisanomisen vaihtoehtonahan työnantajan on tarjottava muuta työtä.
Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus ulottuu periaatteessa mihin työhön tahansa, jota työntekijä koulutuksensa, ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella pystyy tekemään. Esimerkiksi työnantajan osastorajat eivät vaikuta tähän velvollisuuteen, vaan velvollisuus ulottuu tarjolla olevaan työhön siitä riippumatta, missä kyseistä työtä on Vastaavasti sellaista työtä, johon työntekijää ei perustellusti arvioida voitavan mainitun säännöksen nojalla sijoittaa, ei ole velvollisuutta tarjota.
Työn tarjoamisvelvoitteen alueellista laajuutta ei ole rajoitettu. Myöskään työnantajan oikeutta tarjota työtä ei ole alueellisesti rajoitettu. Työnantajan tulee osana kokonaisharkintaa ottaa huomioon myös työntekijän perustellut edut. Työnantaja ei sen vuoksi voi tehdä epäasiallista työtarjousta tai ilman hyväksyttävää perustetta jättää tarjoamatta työtä, johon työntekijä soveltuisi ja joka sen tieten olisi työntekijälle selvästi parempi kuin tarjottu muu työ.
Työntekijällä ei ole oikeutta vaatia suoritettavakseen itselleen mieluisinta työtä, vaikka hän siihen omasta mielestään pystyisikin. Jos työnantajalla on tarjota työntekijälle useita eri tehtäviä, jotka kaikki ovat työntekijän ammattitaidolle sopivia, työnantajalla on oikeus asiallisin perustein valita, mitä työtä se irtisanomisen vaihtoehtona tarjoaa.
Tapauksessa irtisanomisuhan alainen työntekijä haki tarjolle tulleisiin tehtäviin, joihin hän oli soveltuva, ja jotka sijaitsivat hänen työsopimuksensa mukaisella työntekoalueella. Työntekijä ei kuitenkaan tullut valituksi. Myöhemmin työnantaja tarjosi vastaavaa työtä toiselta paikkakunnalta.
Korkein oikeus perusteli mm. että työnantaja ei ole velvollinen tarjoamaan ensiksi tarjolle tullutta työtä, jos useampia tehtäviä tulee tarjolle. Työnantajan on kokonaisharkinnassa kuitenkin huomioitava työntekijän perustellut edut, eikä ilman hyväksyttävää perustetta voi jättää tarjoamatta työtä, johon työntekijä soveltuisi ja joka työnantajan tieten oli työntekijälle selvästi parempi kuin myöhemmin tarjottu työ.
Koska tässä tapauksessa ensiksi tarjolle tullut työ sijaitsi lähellä työntekijän kotia ja oli paremmin palkattu, edellytettiin hyväksyttäviä syitä sille, ettei työntekijää siihen palkattu. Työnantaja kykeni KKO:n mielestä osoittamaan hyväksyttävänä syynä, että tämä työ oli vaativampaa kuin työntekijän siihen asti tekemä työ, ja vaikka työntekijä oli läpäissyt soveltuvuustestit, turvallisuusnäkökohdat oikeuttivat valitsemaan hakijoista kaikkein parhaimmat. Edelleen KKO huomioi, että työmatka myöhemmässä tarjotussa tehtävässä edelleen oli kohtuullinen, ja että työ vaativuudeltaan ja palkkaukseltaan merkitsi työuralla etenemistä.
Tuomion perusteluissa käydään selkeästi läpi kokonaisharkintaan sisällytettäviä seikkoja, ja kaikkien näiden asioiden parissa työskentelevien kannattaa ratkaisuun perehtyä.