Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:2022:56 linjannut oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ja sovintotarjousten vaikutusta siihen. Kyse oli lisäksi siitä, kumman vaatimukset olivat tulleet enemmälti hyväksytyiksi, kuinka vaatimukset oli kohdennettu ja olivatko ne mitoitettu oikein. Korkein oikeus katsoi, että sovintotarjoukset, yhdessä muiden seikkojen kanssa, voitiin ottaa huomioon oikeudenkäyntikuluvastuun jakautumista arvioitaessa, ja että asiassa oli syytä poiketa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaisesta pääsäännöstä, jonka mukaan asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan osavoittotilanteessa.
Kiinteistön ostajat olivat myyjiä vastaan ajamassaan kanteessa vaatineet ensisijaisesti kiinteistön kauppahinnan alennuksena ja toissijaisesti vahingonkorvauksena 106 593, 06 euroa kaupan kohteessa olevien virheiden takia. Myyjät olivat ennen kanteen vireille tuloa esittäneet sovintotarjouksena 30 000 euron hinnanalennusta. Ostajat hylkäsivät sovintotarjouksen. Käräjäoikeuden valmistelun kuluessa myyjät olivat esittäneet ostajille toisen sovintotarjouksen, jonka mukaan myyjät suorittaisivat kiinteistökaupan kauppahinnan alennuksena ostajille kertakaikkisena korvauksena 50 000 euroa, minkä jälkeen kummallakaan osapuolella ei olisi toisiaan kohtaan mitään sanottuun kiinteistökauppaan liittyviä vaatimuksia ja kumpikin osapuoli pitäisi asiasta johtuvat oikeudenkäyntikulut ja muut kustannukset omana vahinkonaan. Tämänkin sovintotarjouksen ostajat hylkäsivät.
Käräjäoikeus velvoitti myyjät suorittamaan ostajille kiinteistön useiden eri laatuvirheiden perusteella hinnanalennusta 55 480,93 euroa ja määräsi, että asianosaiset saavat vastata itse omista oikeudenkäyntikuluistaan. Hovioikeus alensi myyjien valituksen johdosta hinnanalennuksen määrän 32 000 euroon ja hylkäsi ostajien vastavalituksen. Osa ostajien asiassa esittämistä kiinteistön laatuvirheitä ja niistä johtuneita korjauskustannuksia koskevista väitteistä oli hyväksytty ja osa hylätty. Hovioikeus katsoi, että kaupan kohteessa oli ollut käräjäoikeuden toteamat laatuvirheet muilta paitsi välipohjan rakennetta koskevilta osin. Hovioikeus katsoi, että myyjien häviämällä osalla asiassa oli vain vähäinen merkitys ja velvoitti ostajat korvaamaan myyjien oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.
Korkeimmassa oikeudessa oli ostajien valituksen johdosta kysymys oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun jakautumisesta osapuolten välillä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Korkein oikeus katsoi, että myyjien sovintotarjoukset voitiin ottaa huomioon oikeudenkäyntikuluvastuun jakautumista arvioitaessa ja että asiassa oli syytä poiketa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaisesta pääsäännöstä, jonka mukaan osavoittotilanteessa asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tästä pääsäännöstä voidaan pykälän 1 ja 2 momentin mukaisesti poiketa, jos siihen on syytä.
Ottaessaan kantaa oikeudenkäyntikulujen jakautumiseen korkein oikeus huomioi annetut sovintotarjoukset, ja jälkimmäisen tarjouksen osalta sen laajennetut ehdot tarjoajan vahingoksi. Huomioiduksi tuli myös se, että kiinteistön virheet oli pääosin tulleet näytetyksi, mutta korjauskustannusten olivat olleet monilta osin ylimitoitettuja ja lisäksi kustannusten kohdentamisessa eri korjauksiin oli ollut suuria puutteita. Korkein oikeus joutui lisäksi arvioimaan sitä, mikä merkitys asianosaisen häviämällä osalla oli ollut.
Korkein oikeus totesi, että sovintotarjouksella voi osaltaan olla merkitystä arvioitaessa yhtäältä sitä, onko asiassa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan oikeudenkäyntikuluja vastapuolelle osaksi, mutta toisaalta myös sitä, tuleeko asianosaisen saada täysi korvaus kuluistaan sillä perusteella, että hänen häviämällään osalla on asiassa vain vähäinen merkitys.
Myyjät olivat voittaneet asian käräjäoikeudessa määrällisesti suuremmalta osin. Ostajat olivat hävinneet oman muutoksenhakunsa hovioikeudessa kokonaan, kun taas myyjien vaatimus käräjäoikeuden tuomion kumoamisesta oli hovioikeudessa hyväksytty osittain, kun käräjäoikeuden tuomitsema hinnanalennus on alennettu 55 480,93 eurosta 32 000 euroon. Korkeimman oikeuden lopputulema kuluvastuiden osalta oli, että ostajien on korvattava myyjien oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kuitenkin vain osaksi, koska sillä, minkä myyjät olivat hävinneet ei ollut vain vähäinen merkitys asiassa. Ottaen huomioon se, miltä osin asianosaiset ovat voittaneet ja hävinneet vaatimuksensa korkeimmassa oikeudessa, asianosaiset saavat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n ja 16 §:n nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa tältä osin vahinkonaan.
OTM Joel Aartolahti