1.1.2026 lukien perintöverosta verovapaan perinnön alaraja nousi 20 000 eurosta 30 000 euroon ja lahjaverosta vapaan lahjan alaraja 5 000 eurosta 7 500 euroon kolmen vuoden aikana saaduista lahjoista. Tavanomaisen koti-irtaimiston verovapaa määrä on muutoksen jälkeen niin ikään 7 500 euroa:
- perintöä voi siis saada verovapaasti 30 000 euroa, kun perittävä kuolee 1.1.2026 jälkeen
- lahjoittaa voi verovapaasti 7 500 euroa (7 499 euroa), kun lahjoitus tehdään 1.1.2026 jälkeen
Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennusta laajennettiin koskemaan myös alaikäistä perillistä, jonka verotettavaan perintöosuuteen kuuluu vähintään 10 prosentin osuus maatilan tai muun yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakeyhtiön osakkeista. Perintöveroa huojennetaan, vaikka alaikäinen perillinen ei luonnollisesti voi toimia esim. hallituksen jäsenenä. Tällöin huojennuksen saamiseksi on riittävää, että verovelvollisen edunvalvoja, käytännössä vanhempi jatkaa toimintaa osakeyhtiössä:
- alaikäinenkään perillinen ei joudu maksamaan perimästään perheyrityksen tai maatilan vähintään 10%:n osake-osuudesta veroa sen käyvästä arvosta, vaan alhaisemmasta spv-arvosta käytännössä noin 40%.
Muutokset lisäävät mahdollisuuksia keventää verotaakkaa mm. hajauttamalla testamenttimääräyksin perintöä esim. lastenlapsille. Vastaavasti lahjaverotuksen keventyminen mahdollistaa paremmin omaisuuden jakamista jo elinaikana sekä perillisten tukemista esim. irtaimistolahjalla.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen laajentuminen alaikäisiin perillisiin vähentää erityisesti yllättävän kuolemantapauksen perintöverorasituksesta aiheutuvaa riskiä yritystoiminnan jatkuvuudelle.
1.6.2026 voimaan tulevat avioliittolain ja perintökaaren muutokset koskevat avio-oikeuden vanhentumista erotilanteessa. Jatkossa avio-oikeus eli puolison oikeus vaatia tasinkoa vanhenee kymmenessä vuodessa puolisoiden lainvoimaisesta avioeropäätöksestä tai avioliiton kumoamispäätöksestä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu hakemalla pesänjakajaa.
Vanhentuminen ei siis koske tilannetta, jossa avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan.
Vastaavasti kuten avioehtosopimuksen, puolisot voivat rekisteröidä avio-oikeuden vanhentumista koskevan sopimuksen, jolla voi sopia kymmentä vuotta pidemmästä avio-oikeuden vanhentumisajasta. On vaikeaa uskoa, että tällaiset eronneiden puolisoiden väliset sopimukset tulevat olemaan kovin yleisiä.
Ositusta, jossa avio-oikeus on todettu vanhentuneeksi ei voida avioliittosäännösten perusteella sovitella, vaikka ositus johtaisi toisen kannalta epäreiluun lopputulokseen. Myös yhteisenä kotina käytettyä asuntoa koskeva myyntirajoitus raukeaa, kun kymmenen vuotta on kulunut avioliiton purkautumisesta. Samoin raukeaa irtainta omaisuutta koskeva yhteisomistusta koskeva olettama ts. tällöin se, jonka hallinnassa esine on, on lähtökohtaisesti omistaja.
Perunkirjoitus ja perinnönjako helpottuvat, kun kuolinpesän osakkaana ei enää pidetä entistä puolisoa, vaikka ositusta ei olisi tehty, jos erosta on kulunut yli 10 vuotta eli avio-oikeus on vanhentunut.
Siirtymäsäännöksestä on huomioitava, että muuttuneita säännöksiä sovelletaan myös avioliittoihin, jotka ovat päättyneet ennen lain voimaantuloa eli 1.6.2026. Tällöin kuitenkin avio-oikeus vanhentuu aikaisintaan viisi vuotta lain voimaantulon jälkeen, elleivät puolisot ole lain voimaan tulon jälkeen rekisteröineet sopimusta pidemmästä vanhentumisajasta. Tällöin siis vanhentumisaika voi olla 10 vuotta lyhyempi.
Oman asuntonsa, jota on käytetty yhteisenä asuntona, saa myydä ilman entisen puolison tai tämän kuolinpesän lupaa, jos avioerosta tai puolison kuolemasta on kulunut yli 10 vuotta ja lain voimaantulosta vähintään viisi vuotta.
Koska on epätodennäköistä, että eronneet puolisot sopisivat ja rekisteröisivät pidempää vanhentumisaikaa koskevan sopimuksen:
- Huolehdi osituksen toimittamisesta tai pesänjakajan hakemisesta ennen kuin avioeron tuomitsemisesta on kulunut 10 vuotta. Tämän jälkeen ei voi enää esittää tasinkovaatimusta varakkaammalle puolisolle.
- Jos avioero on tuomittu ennen 1.6.2026, huolehdi, että ositus toimitetaan tai pesänjakaja haetaan viimeistään viiden vuoden sisällä lain voimaan tulosta eli 1.6.2031 mennessä.